The worst road trip ever

Päätettiin lähteä torstaina kolmen päivän road tripille pohjoiseen. Tarkoituksena oli ajaa Denpasarin ja Ubudin kautta tulivuorille, olla siellä yötä ja seuraavana päivänä jatkaa pohjoisrannikolle Singarajaan ja Lovinaan ja ajaa sieltä lauantaina Bedugulin kautta kotiin. Meidän vaikeudet alkoi kuitenkin jo heti Denpasarissa, pyörittiin siellä tunti kun ei löydetty tietä ulos. Ihan liikaa ykssuuntasia, liikennevaloja ja ympyröitä meidän makuun :D Bensamittaritkin huuti punaista niin vähän kuumotti ajaa keskellä motaria..

Päästiin kuitenkin perille Ubudiin ja mentiin ekana kattomaan riisipeltoja. Silmissä siinti kuvat upeista, vihreistä kerrostetuista riisiviljelmistä esim. niinkun tässä, mutta todellisuus olikin vähän erilainen :D Jouduttiin ensinnäkin ajamaan pelloille skootterinrenkaan levyistä polkua pitkin ja loppumatka oli niin pusikkoa että jouduttiin kävelemään. Yhtäkkiä löydettiin itsemme taas keskeltä viidakkoa :D Sitten kiivettiin vaarallisennäköisiä polkuja pitkin ylös pelloille ja mikäs muukaan siellä polulla luikerteli kuin musta käärme!! Aika hyvin selvisinkin 3kk näkemättä yhden yhtä luikeroa. Joku mies sanoi ettei ne oo vaarallisia mutta mistäs sitä tietää.. Ihmiset tuolla pelloilla oli aivan ihania ja ystävällisiä, ne näytti jotenkin tosi ylpeiltä kun kolme kaupunkilais blondia tulee maalle katsomaan heidän peltojaan :D

Pelloilta lähtiessä piti taas ajaa kapeita teitä pitkin pois. Huonokuntoisen tien sivuilla meni vielä molemmin puolin ojat, joten piti olla tarkkana että pysyy keskellä. No mites sitten kävikään.. Sinnehän se humpsahti!! :D Mun pinkki Vario löyti yhtäkkiä itsensä ojan pohjalta. Oja oli vielä juuri sopivan kokoinen että mun skobo pysyi nätisti pystyssä. Nauroin niin paljon että meinasin varmaan kuolla. Iina ja Henna tuli kattomaan että mitäs täällä tapahtuu ja naurettiin yhdessä vielä paljonpaljon lisää :D Kiva mies huomasi tilanteen ja nostettiin pyörä yhdessä takasin tielle ja matka jatkui vielä kypärän sisällä tirskuen.

Jatkettiin matkaa pohjoisen tulivuoret seuraavana määränpäänä. Ei mennyt kauaa kun alkoi vähän ripottelemaan vettä ja ajateltiin mennä hetkeksi pikkukaupan sisään pitämään sadetta. Yhtäkkiä satoikin ihan kaatamalla, ukkonen jyrisi ja salamoi. Mietittiin että kyllä se pian ohi menee ja ostettiin koko ajan lisää mässyä ajankuluks. Myyjä toi meille pienet muovijakkaratkin ettei tarvinnu vaan seisoskella. Taidettiin tehdä sille ihan hyvä tili kun koko ajan piti saada lisää mussutettavaa :D Odotettiin yli tunti ja viimein sade vähän rauhoittui ja päätettiin lähteä taas tien päälle ennen kun tulisi jo pimeää. Tiet tulvi aivan hemmetisti ja taas alkoi tulla lisää vettä. Kysyttiin ajo-ohjeita Batur tulivuorelle ja joku mies sanoi että sinne on ihan liian vaarallista ajaa pimeällä ja sateella. Ei haluttu luovuttaa joten uhmattiin sadetta ja miehen neuvoja ja päätettiin yrittää. Jossain vaiheessa oltiin ihan litimärkiä ja kylmissään, joten ajettiin tiensivuun ja huudettiin yhteenääneen että "Lähdetään kotiin!!!"

Mutta siitä se kamaluus vasta alkoikin. Oli pilkkopimeää, tiet tulvi ja vesipisarat kirveli vasten ihoa. En nähnyt yhtään mitään, koska autojen valot heijastui kypärän visiirin sadepisaroista. Seurasin Iinan punaista perävaloa kuin hai laivaa ja koitin parhaani mukaan väistellä tien kuoppia ja monttuja. Väänsin itkua ja mietin kotona odottavaa puuroa ja kuumaa kylpyä. Nostin rikkinäisen kypärän visiirin puoleen väliin, jos näkisin pää takakenossa edes vähän paremmin. Samalla ajoin isoon tulvalammikkoon ja vastaantuleva auto roiskaisi kaikki vedet mun päälle. Siinä kuravettä syljeskellessä mietin että pitäisiköhän itkeä vai nauraa. Sitten muistin taas ojaan juuttuneen skootterini ja repeilin yksinäni.

Kotimatka kesti monta tuntia, koska eksyttiin taas Denpasarissa. Hukattiin vielä toisemmekin ja saavuttiin kotiin vuoronperään. Loppuilta naureskeltiin meidän epäonniselle reissulle ja päätettiin yrittää ensi viikonloppuna uudestaan ;)

♥ M